Koti löytyy sydämestä

Hän ei enää seisonut tuulessa elämässään eksyneenä, vaan naisena, joka vihdoin oli päästänyt menneisyydestä irti. 

Laukussaan hän kantoi mukanaan vain sen, mitä oli valmis säilyttämään. Ei menneitä pelkoja, vaan lempeiden totuuksien sirpaleita. Sydämessään tietäen oman polkunsa suunnan. 

Maaseudun hiljaisuus oli muuttunut pelosta turvaksi. Ei siksi, että maailma olisi pehmentynyt, vaan siksi, että hän itse oli. Hän oli lakannut odottamasta, että joku ulkopuolinen näkisi hänet ja oppinut katsomaan itseään ilman kiirettä, ilman selityksiä. Hyväksyen itsestään myös varjopuolet.

Hän ei palannut entiseen, vaan saapui ensimmäistä kertaa perille  sydämeensä, joka kuiskasi:
"Et ole myöhässä. Olet juuri siinä kohdassa, johon rohkeus sinut johdatti." 

Nyt jokainen askel oli uusi valinta. Ei pakoa, ei piiloutumista. Vain tie, joka avautui eteenpäin. Lempeänä ja avoimena, kuten hän itse.